Tuntuu hieman oudolta istua nätisti ja mukavasti nauttimassa näytelmästä, joka kertoo tositarinaa toisen kauhun hetkistä. Juha Hurme tuntuu kuitenkin antavan meille tähän luvan. Hän antaa myös luvan nauraa vakavalle aiheelle, sillä hän on kirjoittanut näytelmään paljon huumoria. Sillä on kai hullu hauskakin. Joskus omasta mielestään, joskus toisten.

On vaikuttavaa, että tämä tarina perustuu osin kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin mielisairaalassa. Tajuan, että tämän tarinan henkilö voi tulla vastaan kadulla, voi tulla vastaan Juha Hurme, voi tulla joku toinen,  joku, joka kiertää päämäärättömästi ympyrää enkä minä huomaa, että hän tulee vastaan jo kymmenettä kertaa, pelon hehku kasvoillaan etsien omaa kotiaan tai kuullen jotain mitä minä en kuule. Tuntien olonsa ”rikolliseksi, joka ei koskaan uskalla tehdä rikosta”. Mikä Kafkamainen ajatus. Kafka käy mielessäni myös siksi, että tässäkään tarinassa päähenkilöllä ei ole käsiohjelman mukaan nimeä, vaikka päähenkilö sitä kyllä kovasti muistelee kirjoittaessaan hoitosuunnitelmaan tai johonkin muuhun sairaalan paperiin allekirjoitustaan.

Juha Hurme on kirjoittanut loistavan käsikirjoituksen rankasta kokemuksestaan. Luin Hurmeen kirjan Hullu jo joitain vuosia sitten, mutta näytelmä nostaa kertomuksen mielestäni uudelle tasolle. Näytelmäkäsikirjoitukseen hän lienee ennättänyt etäännyttää kokemustaan, ja teatteri antaa mahdollisuuden muotoilla tarinaa uudella tavalla. Tekstissä on paljon hienoja ilmaisuja, joita olisi halunnut ottaa talteen.

Vaikka lavastus on valkoista ja yksinkertaista, puhdasta ja elotonta kuin sairaalahuone, vie Antti Laukkarisen intensiivinen ja upea näytteleminen minut värikkäisiin mielikuviin. Näen elokuvamaisesti päähenkilön seisomassa Helsingin rautatieasemalla kädet taskuissa, hetkenä ennen kuin maailma alkaa upottaa. Myös kohtauksen päähenkilön kotona koin vahvan visuaalisesti ja näin paljon muutakin kuin mitä näyttämöllä varsinaisesti näkyi. Juha Hurmeen äänen käyttäminen kertojana vahvisti tunnetta siitä, että nyt on tosi kyseessä. Että tuolla on käyty ja tuolta on palattu  – kirjoittamaan hieno näytelmä.

Antti Mankonen ja Kaisa Sarkkinen vaihtavat nopealla tempolla rooliaan hulluudesta hoitoväkeen.

Sairaalasta ja psykiatrisesta hoidosta näytelmä antaa sekä hupaisan että tylyn kuvan. Vaikka lääkkeet ovat varmasti tietyssä tilanteessa ainut keino päästä kauhusta valoisammille vesille, kuvataan näytelmässä hoito ja lääkkeiden annostelu melko mielivaltaisena prosessina.

Päähenkilön toipuminen jää hieman valottamatta. Sairaalasta päässee ulos siinä vaiheessa, kun on itse valmis kantamaan vastuuta hoitonsa etenemisestä. Päähenkilön kämppäkaveri ei tuossa onnistunut, mutta päähenkilö itse aloittaa uuden vapauden lohdullisemmin: nauttimalla meri-ilmasta tyttärensä kanssa.

Ohjaus ja käsikirjoitus Juha Hurme

Rooleissa: Antti Laukkarinen, Antti Mankonen, Kaisa Sarkkinen

Hullu , Teatteri Telakka

Mainokset