Korpilahden teatteri 10.6. Suomen kantaesitys.

Näytelmässä on neljä omalaatuista hahmoa, joilla on kiire elää ennen kuin kuolema tulee, ennen kuin arki tappaa, ennen kuin tylsyys saa voiton, ennen kuin väsymys kaataa. He haluavat paeta ongelmiaan seksiin, sillä kevyempi suhtautuminen elämään ja iloisempi seksi ovat ratkaisu kaikkeen. Näytelmä ei kuitenkaan tulvi seksikohtauksia. Päinvastoin. Moni henkilöistä ei itse asiassa vaikuta olevan kovin kokenut seksin saralla, mutta siitä puhuminen tuntuu sen sijaan sujuvan. Tai ainakin he pyörittävät asiaa runsain sanakääntein.

Absurdiksi komediaksi luokitellun näytelmän hauskuutta on pyritty osoittamaan hassuin ilmein tai ylikorostetuin reaktioin. Nuoren naisen (Tea Pajukanta) korostettu ilmeily ja elekieli on eheää. Hän esiintymisensä muistuttaa hieman nukkea tai mykkäelokuvan näyttelijää ja lisää hahmogallerian outoutta. Kaistapäinen professori, seksikonsultti (Lauri Laakso) rallattelee kysyttäessä toimenkuvaansa kuin mainosmelodiaa narrin tavoin. Aviomies (Juuso Metsälä) pongahtaa lukuisia kertoja tuoliltaan kuullessaan sanan vagina. Vähäeleisimmissä kohtauksissa aviomiehen rooli toimii mielestäni paremmin.

Kun vaimo (Riina Rantalainen) haluaa seksiä, on sävy enemmän käskevä kuin viettelevä. Vaikka hahmot ovat yksinäisiä, rakkautta he eivät väitä kaipaavansa. Rakkaus kun on hidasta ja sisältää myös negatiivisia asioita, seksi sen sijaan sopii tähän päivään paljon rakkautta paremmin: se on hauskaa ja nopeaa!

Rakkaus on hidasta ja sisältää myös negatiivisia asioita. Seksi sopii tähän päivään paljon paremmin: se on hauskaa ja nopeaa!

Absurdismin tavoin henkilöt puhuvat toistensa ohi hieman irrallisena eikä juoni varsinaisesti synnytä odotuksia tai toiveita siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikki vain hakevat kyseenalaista ratkaisua elämän hulluuteen.

Tasaisesti edenneellä näytelmällä on kuitenkin yllättävä loppukäänne, joka ei ehkä saa näytelmän henkilöitä muuttumaan, mutta saa yleisön ajattelemaan näkemäänsä uudella tavalla.

Kertooko näytelmä jotain ajastamme? Reilu vuosi sitten julkaistun Finsex-tutkimuksen mukaan ihmiset toivovat seksiä enemmän kuin koskaan, mutta todellisuudessa sitä harrastetaan vähemmän kuin aiemmin. Seksi on ihmisten mielessä ja seksi ympäröi meitä viihdeteollisuudessa, mutta onko todellisuudessakin niin, että aiheen ympärillä savuaa ilman tulta?

Voisimmeko harrastaa seksiä on suomenkielinen kantaesitys venäläisen Valentin Krasnogorovin näytelmästä. Suomenkielisen käännöksen ovat tehneet Otto Kanerva sekä näytelmän ohjaaja Aleksander Anria.

Kuva: Korpilahden teatteri

Siirry Korpilahden teatterin sivuille

 

Mainokset