Kahdeksan naista, Korpilahden teatteri 8.7.2017

Korpilahden teatterille kiitos siitä, että ohjelmisto tälläkin kertaa poikkeaa kesäteattereiden valtavirrasta. Ranskalainen komediallinen murhamysteeri Kahdeksan naista kun on virkistävä poikkeus kotimaisten maalaiskomedioiden ja musiikkinäytelmien keskelle.

Robert Thomas on käsikirjoittanut 1950-luvun Ranskan maaseudulle sijoittuvan näytelmän, suljetun tilan arvoituksen, jossa mies löytyy makuuhuoneesta surmattuna. Talossa olevat naiset jäävät asuntoon ruumiin kanssa talvimyrskyn keskelle ilman puhelinyhteyttä. Lähin talo on kilometrien päässä ja poliisia on mahdoton tavoittaa.

Läheisensä menettäneet naiset eivät suinkaan käytä aikaansa suremiseen, vaan välittömästi miehen kuoltua etenkin tämän tyttäret, dekkareita ahmiva Catherine (Milja Pietilä) ja Englannista lomailemaan tullut Suzon (Janna Salminen) alkavat aktiivisesti ratkoa mysteeriä. Syvällinen henkilökuvaus ei tähän lajityyppiin kuulu, eikä henkilöiden ajatusmaailmaa juuri avata – äidin ja tyttärien suhde on suorastaan absurdin kylmä.

Kuten Agatha Christien tarinoissa tässäkin murhamysteerissä henkilöt ovat kokoontuneet olohuoneeseen, missä he vuorotellen paljastavat toisistaan ja murhayön tapahtumista jotain uutta. Talon asukkaiden jännitteiden ja henkilösuhteiden verkosto alkaa valottua, kun henkilöt pingisottelun tavoin syöttävät toisilleen napakalla kierteellä armottomasti uusia paljastuksia. Pitkitetyn syöttelyn jälkeen loppuratkaisua alkoi jo odottaa.

Kahdeksan naista perustuu runsaaseen dialogiin, ja ohjaajat (Anu ja Iina Hakanen) ovat saaneet monisäikeisen esityksen pysymään intensiivisenä. Näytelmässä ei ole yhtä päähenkilöä, vaan talon naiset ovat tasavahvasti esillä. Erityisen onnistuneena pidän Essi Aaltosen esittämää Augustine-tätiä, ja luontevilla ilmeillään erottautui myös Oona Mikkolan Chanel. Taustamelodia loi sopivasti dekkarimaista tunnelmaa kuten myös muut äänitehosteet. Taisipa joku yleisössä kiljahtaa ääneenkin.

Katsoin taannoin samasta tekstistä tehdyn ranskalaisen elokuvan, mutta en kuitenkaan loppuratkaisuun saakka, sillä säästin sen näkemisen teatteriin. Kansainvälisiä palkintojakin napannut elokuva ei ollut yhtä kiinnostava kuin Korpilahden teatterin esitys. Elokuvaa katkovat lauluesitykset, mutta näin ei onnekseni tapahdu Korpilahden teatteriesityksessä.

kahdeksan naista

Kuka on syyllinen, sitä pääsi väliajalla äänestämään myös yleisö. Olisipa mielenkiintoista esityskauden jälkeen kuulla, miten äänet ovat jakautuneet!

Ohjaus: Anu ja Iina Hakanen

Kuva: Jenina Salminen, Korpilahden teatteri

Tämä kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 9.7.2017

Siirry Korpilahden teatterin sivuille

Mainokset