Teatteri Siperia 12.8. 2017. Tampereen teatterikesä.

Melko harvoin olen nähnyt esityksiä, jotka käsittelisivät globaaleja ilmiöitä kuten siirtolaisuus, terrorismi, ihmisoikeudet tai vaikkapa maailmantalous. Teknologista murrosta käsitteli Tukkateatterin R.U.R esityksellään roboteista. Ilmastonmuutosta käsittelevää en ollut nähnyt aiemmin.

Teatteri Siperian Eikä kukaan meitä enää etsi oli osa Tampereen teatterikesän OFF-ohjelmistoa. Ajankohtaisia ilmiöitä käsiteltiin Tampereen teatterikesässä enemmänkin, mutta itse pääsin mukaan vain tähän.

Eikä kukaan meitä enää etsi esittelee tavallisia ihmisiä, jotka pohtivat omia valintojaan kulutushysterian ja ilmastomuutoksen keskellä. Ratkaisua haetaan vaikkapa kasvisruuasta, huoneiston lämpötilan laskemisesta, kulutuksen vähentämisestä. Myös lapsen hankkiminen on maapallon hyvinvoinnin kannalta problemaattinen asia.

Mutta vaikka kuinka yrittää olla hyvä ja eettinen, aina ei jaksa, niinpä tarinan perheenäitikin jossain vaiheessa paiskaa tofuaterian turhautuneena menemään. Vaikka mitä tekee, mikään ei riitä. Jääpeite hupenee ja jääkarhuja alkaa olla vaikea pelastaa. Ja silloin tulee lapsi ja kysyy ne terävimmät kysymykset.

Kerrostalon yhteisellä roskapisteellä nähdään kuka kukin on. Siellä ihmisten kulutustottumuksia arvioidaan sen mukaan, mitä heidän roskapusseissaan on, eikä sen mukaan, miten he sanovat toimivansa. Eikö mandariinikuorien laittaminen oikeaoppisesti biojätteisiin olekaan ekoteko, kun toinen naapuri väittää syövänsä vain lähiruokaa, eikä lainkaan kuluta kaukaa kuljetettuja tuotteita.

Roskiskohtaus sisältää paljon tekstiä, mutta niin mielenkiintoisia näkökulmia, että naapureiden keskustelua kuuntelee herpaantumatta.

Yksi henkilöistä ryhtyy kansanedustajaksi päästäkseen paremmin vaikuttamaan ilmastonmuutokseen, mutta huomaa pian, että lapsilisien korotukset tai tuloveron alentaminen ovat ilmastoa kiinnostavampia teemoja kansalaisten mielestä. Edes poliitikon tarjoamat karkit eivät juuri kiinnosta.

Ihmisiä kiinnostaa tuloveron alentaminen. Ei maapallon pelastaminen.

Suuret ikäluokat, joita kolme peruukkipäistä eläkeläistä edustaa, ovat ihana piristysruiske. Vaikka joskus minua ärsyttää juuri tämänkaltaiset ”pelleilyt kesken vakavan aiheen”, nämä saavat minut puolelleen! Eläkeläiskolmikko säntää näyttämölle muistuttamaan, että elämä ei ole niin vakavaa. Ja että ainakin HE ovat omalla työllään etelänmatkansa, autonsa ja elintasonsa ansainneet. Ilmastonmuutoksesta ei heidän elinaikanaan tarvinnut puhua. Oli selvää, että poltettava jäte poltetaan, maatuva laitetaan kompostiin ja muu laitetaan roskiin. Rikkoontuneet vaatteet korjattiin ja ehjät kierrätettiin.

Niin. Tuttua lajittelu- ja kierrätyshenkeä minunkin lapsuudestani. Mutta samaan aikaan kun he tekivät ”kaiken oikein”, niin kuitenkin esimerkiksi järviin kaadettiin ongelmajätettä, josta myöhemmät sukupolvet ovat kärsineet. Ei ole tämäkään yksinkertaista.

Näytelmä on informoiva ja keskustelua herättävä. Toivottavasti se on saatu ohjelmistoon myös oppilaitoksiin, sillä se antaa valtavasti eväitä teeman käsittelyyn ja yhteiseen keskusteluun.

Siperian näyttelijät ovat kaikki ihailtavan taitavia, ja toivonkin näkeväni heidät jossain syksyllä uudestaan. Näytelmän lavasteet ja rekvisiitta on tehty ruskeasta pakkauspahvista, mikä luo esitykseen karua tyyliä.

Näytelmän edetessä varmasti jokainen yleisössä koki pistoksen omasta kulutuskäyttäytymisestään, roskakoriin livahtaneesta peltipurkista, henkkamaukan puuvillapaidasta tai eteisen lattialämmityksestä. Niinpä näytelmän loppupuolella on aika tutkia yleisön hiilijalanjälkeä.

Millä kulkuvälineellä te, hyvä yleisö, saavuitte tänään teatteriin?

Esityksen katsomossa oli kuuma, hiki tuli istuessa. En tiedä onko Siperian tilassa aina kuuma vai oliko kyseinen esitysilta poikkeus. Vai oliko se yleisölle suunnattu tarkoituksellinen osoitus ilmaston lämpenemisestä? Paljon melua teatterista -bloggaaja  on myös nähnyt esityksen ja tietää kertoa, että Siperian sinänsä muuten mukavat esitystilat ovat vaihtumassa.

Ohjaus: Tommi Kainulainen
Käsikirjoitus:
Tommi Kainulainen, Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn, Reidar Palmgren
Näyttelijät: Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn, Jaakko Ohtonen
Jääkarhu: Tytti Marttila

 

Kuva: Petri Tuhkanen/Siperia

 

Mainokset