Tampereen teatteri, 4.11.2017

Näytelmä joka menee pieleen on näytelmä näytelmän esittämisestä. Siinä ”Polytekninen draamaseura”, jolla ei entuudestaankaan ole vakuuttavia onnistumisia näyttämöllä, saa tällä kertaa kaiken menemään pieleen. Pieleen ei kuitenkaan ole mennyt Tampereen teatterin ohjelmistovalinta, sillä kohellus, väärinkäsitykset ja hoopoilut tuntuvat kiinnostavan suurta yleisöä. Varsinkin näin taitavasti tehtynä. Tämä näytelmä kerää varmasti sellaistakin yleisöä, jota vakavampi draama ei niin houkuta, tai jonka ei tule lähdettyä teatteriin kovin usein.

Brittifarssi ”The Play that Goes Wrong” on kirjoitettu vuonna 2012, mikä tulee itselleni hieman yllätyksenä – olisin voinut kuvitella sen olevan joku vanhakin klassikko. Näytelmää on käännetty yli 20 maahan.

Kun juttelin epäonnistumisista näyttelemistä harrastaneen ystäväni kanssa, alkoi tuntua, että näytelmässä olikin varsin realistiset ainekset. Ystävälläni oli useita muistoja pulmallisista tilanteista: mitä tehdä kun vastanäyttelijä sanookin vuorosanat hypäten käsikirjoituksessa pari sivua eteenpäin? Tai kun tavara, joka pitää ottaa pöydältä, ei olekaan siinä tai vastanäyttelijä ei ilmestykään paikalle kohtaukseen? Absurdiksi tämän näytelmän tekee se, että kaikki mahdolliset kommellukset ovat yhdessä esityksessä.

Näin taannoin Arttu Ratisen Huojuvassa talossa, ja arvostukseni hänen silloista roolisuoritustaan kohtaan koheni entisestään nyt kun näki hänet näin erilaisessa roolissa. Lari Halmeen pienet ilmeet ja välispiikit nolona draamaseuran edustajana olivat yksi hauskimpia asioita.

Ja kuten harrastajateatterin mentaliteettiin kuuluu, jos joku loukkaantuu, niin ainahan joku muu työryhmästä voi paikata. Yksi koomisista asetelmista kehkeytyykin, kun näyttelijän (Piia Pilz) loukkaannuttua hänen tilalleen tulee tekniikasta vastaava (Mari Turunen). Ääni-/valomiehen (Tomi Alatalo) rooli ja paikka näytelmän ulkopuolisena/sisäpuolisena ilahdutti minua myös.

Olen katsonut tänä vuonna useita näytelmiä, joissa lavasteet ovat minimaaliset ja staattiset. Nyt oli toisin. Lavasteiden käyttö on monipuolista ja vaatinut varmasti aikamoista teknistä suunnittelua ja harjoittelua.

Mitenkähän näytelmän idea toimisi muihin kuin näyttelijän työhön sovellettuna? Lääkäri, jolla kaikki menee pieleen: hengenvaarallisen mustaa huumoria luvassa. Entä talonrakennusprojekti, jossa kaikki menee pieleen: pankin tarjoama tragikomedinen kokemus jäsenetuna asuntosäästäjille.

Koska näytelmä oli tarina näytelmästä, oli välillä häilyvää katsommeko Tampereen teatterin esitystä vai Polyteknisen draamaseuran murhamysteeriä. Siitä tuli mukava kutkutus. Myös esityksen alku- ja loppukohtaukset sitoivat tämän ajatuksen hienosti.

Moni näytelmän nähnyt kertoo ulvoneensa naurusta tämä hillittömän komedian nähdessään, mutta minä pitäydyn hieman hillitymmissä ilmaisuissa. Hymyilin kyllä useaan kertaan, joskus ehkä ääneenkin.

Koska ostimme liput ajoissa, pääsimme jälleen kerran katsomossa oivalliselle paikalle: rivi kolme on mitä parhain paikka nauttia teatterista tälläkin näyttämöllä.

Katso videolta Polyteknisen draamaseuran esittely:

Kuva: Harri Hinkka, Tampereen teatteri

Ohjaus: Mika Eirtovaara
Käsikirjoitus Henry Lewis, Jonathan Sayer, Henry Shields
Suomennos Mikko Koivusalo

Mainokset