Kantaesitys, Jyväskylän kansannäyttämö, Miilu, Jyväskylä, 1.12.2017

Näyttelijät kumartavat, ja ensi-iltaesitys on ohi. Alkaa teatteriryhmän ensi-iltabileet.

Eeva Leinosen käsikirjoittama ja Eero Vehniäisen ohjaama kantaesitys Ensi-ilta alkaa tilanteesta, mihin näytelmät yleensä loppuvat.

Ensi-ilta on teatteria teatterista. Se nostaa esiin käsikirjoittajan roolin, mikä on sinänsä kiinnostava näkökulma. Näytelmä pohtii käsikirjoittajan pelkoja, väärin ymmärretyksi tulemisen mahdollisuutta ja sitä riskinottoa, mitä oman tekstin tuominen yleisön eteen vaatii. Kohtalokkaaksi nousee myös kysymys, milloin teksti on omaa, milloin vähän ja milloin liikaa lainattua? Samalla käsitellään yleisempiä aiheita kuten epäonnistumisia rakkaudessa tai sukupolvien ja sukupuolten välisiä eroja.

Kirjoittaessa olen tosi läsnä ja auki. Se on valtava riski. -Alma

Teatteriryhmän ensi-iltajuhlassa alkoholi tuo kipukohdat esiin ja paljastaa ihmissuhteista yllättäviä seikkoja. Kahden naiskirjoittajan välinen katkeruus luo synkkää jännitettä, varsinkin kun toinen heistä, ohjaajan ex-naisystävä, on saapunut juhlaan kutsumattomana kuokkavieraana.

Keski-ikäisyyden kuva ei ole ruusuinen, mutta nuoremmillakin on ongelmansa. Puumatyyliin viettelevä Eila (Paula Tuisku) on keski-ikäinen nainen, joka rypee ilmeisessä ikäkriisissä. Naistenkaataja Urpo (Rami Holmstedt) porskuttelee elämässä kevyemmällä otteella.

Humaltuvan seurueen keskustelun seuraaminen on vaarassa uuvuttaa, mutta esitykseen on sisällytetty tujauksia, jotka pitävät valppaana, hymyilyttävät – ja parhaimmillaan yllättävät hienosti. Myös työryhmän näytteleminen tuntuu vaivattomalta.

Miilun tilaa käytetään laajasti hyödyksi. Bileiden musiikki pysyy maltillisesti taustalla, eikä yleisöllä ole vaikeuksia saada repliikeistä selvää.

Rooleissa: Rami Holmstedt, Petteri Virtanen, Essi Pylväläinen, Iitu Heilimo, Paula Tuisku ja Eero Vehniäinen.

Arvio julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 3.12.2017.

Siirry Kansannäyttämön sivuille

Mainokset