Tampereen Työväen Teatteri, 8.9.2018

Amerikkalainen Jennifer Haley kirjoitti virtuaalitodellisuuden etiikkaa käsittelevän Nether-näytelmän vuonna 2012. Ajatuksia herättävä dystopia, jota onkin esitetty siitä lähtien jo ympäri maailmaa, TTT:n esitys on Suomen kantaesitys.

Nether saa pohtimaan, missä menee todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden raja, kun ihmiset yhä enemmän viettävät aikaansa internetissä. Voiko virtuaalitodellisuuteen ja pelimaailmaan siirtyä kokonaan ja uuden identiteetin kätköissä tehdä asioita, joita ei ole offline-maailmassa kyennyt tekemään? Onko sillä seurauksia, mitä ihminen virtuaalitodellisuudessa tekee? Onko maailma muuttunut sellaiseksi, että ihminen ei enää viihdy offline-elämässä? Mitä offlinessa enää ylipäänsä tehdään, kun opiskelu, asiointi ja vuorovaikutus ovat siirtyneet verkkoon?

Mitä offlinessa ylipäänsä enää tehdään?

Tapahtumapaikkoja on kaksi. Virtuaalitodellisuus Kätkö, joka on 1800-luvun romanttinen ja koristeellinen ympäristö sekä offline-maailma, jonka tapahtumat sijoittuvat kylmänkirkkaaseen kuulusteluhuoneeseen. Siellä rikosylikomisario Morris (Suvi-Sini Peltola) kuulustelee liikemies Simsiä (Jari Ahola), Kätkön perustajaa. Hän myös kuulustelee Kätkön aktiivikäyttäjää, kohta eläkkeelle jäävää fysiikan opettaja Doylea (Pentti Helin). Poliisilaitos on lähettänyt Kätköön myös oman agenttinsa. Tavoitteena on selvittää mahdolliset laittomuudet ja tuhota serveri.

Kuva tosimaailmasta on karu. Luonto on kaikonnut, ja jos puita tai kasveja jollakin oli, ne olivat ylellisyyttä. Tosimaailma, offline-maailma, on paikka, josta yhä enemmän halutaan paeta toiseen todellisuuteen viettäen Kätkössä jopa 14 tuntia vuorokaudesta.

Osa harkitsee Kätköön loikkaamista, siirtymistä kokonaan ”varjoksi”.

Onkin mielenkiintoista, että pelitodellisuudessa ihminen ei suinkaan siirry robottien ja yhä edistyneemmän teknologian pariin, vaan  haluaakin paeta jonnekin vanhaan, koristeelliseen maisemaan, tai vaikkapa sellaisen musiikin pariin, joka vaatii fyysisen esineen, gramofonin, kuuluakseen. Pelin luonne kuitenkin muuttaa romanttisen ympäristön irvokkaaksi.

Pelin luonne muuttaa romanttisen irvokkaaksi.

Virtuaalimaailman luonut Sims, (Kätkössä nimellä Papa) tekee menestyksekästä liiketoimintaa. Ihmiset kirjautuivat käyttäjiksi, pelaavat virtuaalimaailman säännöillä ja koukuttuvat. Houkuttimena on pikkutyttö Iris (Sonja Halla-aho), jonka raiskaaminen ja kirveellä silpominen kuuluu tietylle pelin tasolle. Onko nukkemaisen virtuaaliolennon haluaminen pedofiliaa? Ja haittaako kirveellä hakkaaminen, jos uhri nousee kuitenkin jonkun ajan päästä ehjänä ylös? Entä jos fantasioiden toteuttaminen virtuaalisesti estää henkilöä toteuttamasta hurjia tekoja tosimaailmassa, onko se silloinkin tuomittavaa?

Kahden tapahtumapaikan vuorottelussa oli jotain aavistuksen puuduttavaa, vaikkakin maailmat olivat hienosti toteutetut. Romanttisen ajan kalustus digimaailmassa tuotiin tyylikkäästi esiin.

Kuulustelukohtauksissa äänensävyt ja tilanteet toistuivat melko samankaltaisina ja dialogia oli paljon. Ilmeisesti haluttiin korostaa kuulustelutilanteen piinaavuutta ja offline-maailman kylmyyttä. Upea ja monitasoinen käsikirjoitus sai kuitenkin seuraamaan intensiivisesti.

Jari Ahola ja Suvi-Sini Peltola
Kätkön perustajan, liikemies Simsin toimintojen laillisuutta selvittelee ylikomisario Morris.

Onko liiallisesta virtuaalielämästä sitten haittaa tai seuraamuksia offline-elämään? Tämän perusteella on. Virtuaalielämän ja tosielämän tunteet sekoittuvat, ihmissuhteet mutkistuvat ja läheinen voi kadota kokonaan tavoittamattomiin. Kummanko säännöt sitten loppujen lopuksi ovat kovemmat – pelien vai tosimaailman?

Tämä oli Suomen kantaesitys, mikähän teatteri esittää seuraavan version? Uskon, että tätä vielä nähdään!

Suomennos ja ohjaus: Tiina Puumalainen
Valokuvat: TTT, Kari Sunnari

Siirry TTT:n sivuille

Mainokset