Tukkateatteri 16.2.2019

Tukkateatterin Juhlakattaus tarjoaa uusia lyhytnäytelmiä kahdessa itsenäisessä kokonaisuudessa: Ensimmäinen kattaus ja Toinen kattaus. On harvinaista päästä näkemään uusia käsikirjoitettuja lyhytnäytelmiä, joten varasin itselleni Toisen kattauksen – se valikoitui noista kahdesta aikataulusyistä.

Toisessa kattauksessa huomioni keskittyy lyhytnäytelmiin Partneri (käsikirjoitus Juho Laitinen)  ja Tukkateatterin Griis (käsikirjoitus Marko Itkonen).

Partnerissa viehätti yllätyksellisyys, koomisuus ja absurdius. Vanhemmat saapuvat kaukaa tapaamaan yksin asuvaa, yli 30-vuotiasta poikaansa.  Poika – siis mies – hermoilee stereotyyppisten hössötysvanhempiensa tapaamista. Poika ja vanhemmat näkevät toisiaan harvoin, ja pojalla on yllätys paljastettavanaan.

Partnerissa sivutaan sukupolvien ja sukupuolien välistä suhdetta sekä yksinäisyyttä.

Vanhemmat tivaavat pojan naimisiinmenoaikeita ja asiasta kiusaantunut poika lopulta esittelee partnerinsa, joka ei ihan vastaa vanhempien odotuksia. Sukupuolenmäärittely aiheuttaa kipakkaa sanankäyntiä, joka kiteytyy partnerin nimeen. Mutta on partnerissa muutakin arvoituksellista.

Isän ja äidin vierailu saa pojan tuskastuneeksi, ja aprikoin, millainen hänen lapsuutensa on ollut, kun reaktio on noin voimakas. Lapsuudesta ei näytelmässä juuri tule viitteitä – paitsi että äiti muistaa hänen tykänneen pullista. Niitä äiti tuo mukanaan vierailullaankin, mutta pullat eivät pojalle enää oikein maistu.

Näinhän meidän usein oletetaan olevan sitä samaa kuin olemme ennenkin olleet.

Yksinäisyyden vastainen kampanja muistuttaa meitä kysymään läheisimmiltämme ”Mitä kuuluu?” Vanhemmat kysyvät pojaltaan tuon kysymyksen, mutta emme kuitenkaan varsinaisesti kuule, mitä hänelle kuuluu. Onko partneri poistamassa hänen yksinäisyyttään, ja onko partnerin kanssa eläminen hänen ainoa todellisuutensa? Onko hänen vanhemmissaan joku suurempikin vika, jota mies haluaa paeta?

Olin juuri kuunnellut Auli Mantilan kirjoittaman kuunnelman Bossanova (Yle Areenasta) ja se tuli mieleeni. Siinäkin miehellä on erikoinen partneri.

Partneri on hienosti toteutettu kokonaisuus: pienessä ajassa saadaan kerrottua mielenkiintoinen ja intensiivinen tarina ilman hosumista.

Tukkateatterin Griis on näytelmä näytelmässä – eräänlaista metateatteria. Tukkateatterin tiloissa esitettävä näytelmä kertoo näytelmästä, joka tehdään Tukkateatterissa. Tukkateatterin Griis on harrastajateatterin mukaelma Grease-musikaalista, joka toteutetaan ilman omaa äänentoistoa. Näin saadaan produktio halvemmaksi – ja yllätyksellisemmäksi, sillä näytelmän musiikki perustuu siihen, mitä biisejä naapurin karaokebaarista esityksen aikana kantautuu. (Tukkateatterin tiloihin todellakin kantautuu toisinaan lähibaarista musiikkia, joten tekstin itseironia on varsin realistinen.)

Kerrontatekniikka toimi loistavasti ja tarjosi yllätyksiä joka kierroksella. Taitavasti rakennettu tarina oli mielenkiintoisesti toteutettu ja näytelty. Koska tämä oli jätetty kattauksen päätösnäytelmäksi, jäi kokonaisuudesta mukavasti kypsä jälkimaku eikä närästystä lainkaan.

Markku Soikkelin käsikirjoittama Eurooppalainen aamunkoitto saa pisteet visuaalisuudesta ja mielenkiintoisesta aiheesta. Muusan rooli jäi kuitenkin itselleni sen verran utuiseksi, että vei hieman innostustani. Hieman epäselväksi jäi myös Meidän perhe, vaikkakin se sai mukavalla tavalla katsojan pysymään valppaana ja sisälsi paljon kiinnostavia elementtejä.

Onnittelut 20-vuotiaalle Tukkateatterille! Tällaisia lyhytnäytelmiä olisi mukava katsoa toistekin. 

Kuva: graafikko Joonas Laaksonen

Siirry Tukkateatterin sivuille

 

Mainokset