Teatteri-illat 2019. Kauppilanmäen työväentalo, Valkeakoski. Kahden näytelmän kantaesitys 27.6.2019

Kesäteatteri, jonka markkinoinnissa ei käytetä sanaa ratkiriemukas ja hulvaton. Tämä lupaa hyvää. Kaksi näytelmää yhden sijaan – sekin kuulostaa kiinnostavalta.

Sata syytä istua puussa on omaperäinen ja innostava aihe. Siinä missä puussa istuminen tuo, tai toisi, näkemiseemme uutta perspektiiviä, tuo tämä näytelmä kesän teatteritarjontaan virkistävän uuden kulman.

Sata syytä istua puussa on omaperäinen ja innostava teatterin aihe. Siinä missä puussa istuminen tuo, tai toisi, näkemiseemme uutta perspektiiviä, tuo tämä Marko Itkosen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä kesäteatteritarjontaan virkistävän uuden kulman.

Näytelmää varten oli kerätty sosiaalisesta mediasta syitä, miksi istua puussa. Syitä käytettiin inspiraation lähteenä lyhyisiin kohtauksiin. Näytelmän tekoprosessi oli osa käsikirjoitusta, ja kohtausten toteutus ja tapa, jolla aiheisiin tartuttiin, muistutti soljuvaa improvisaatioteatteria.

Lähtökohta oli absurdi – ja kuitenkin arkinen ja mahdollinen. Me periaatteessa voisimme istua puussa, vaikka emme juurikaan sitä harrasta. Sinne voi paeta perhettään tai arkeaan, ottaa omaa tilaa, sopia Timber-treffit – tai mennä viettämään lomaa. Huikeaa oli huomata, että itse asiassa metsässähän on paljonkin kiipeilyloman viettäjiä, jopa naapureita, jotka olivat kertoneet matkustavansa jonnekin paljon eksoottisempaan paikkaan, hyvältä kuulostavaan ja suorastaan kadehdittavaan lomakohteeseen kaukana jossain. Halutun lomaselfien lavastaminen onnistuu melkein missä vaan!

Henkilöiden kietoutuva liike toistensa ympärille oli yksittäinen kiehtova ratkaisu elävöittämään kiipeilykohtausta.

Olette ehkä kuulleet Jarkko Martikaisen biisin Kesäloma kellarissa? Itse halusin kuunnella sen tämän näytelmän jälkeen, loppusoittona. Suosittelen – onhan nyt juuri sitä aikaa, kun toinen toistaan hienompia lomasuunnitelmia esitellään naapureille ja työkavereille. Nykypäivänä tosin lähimatkailu ja puiden äärellä olemaan taitaa olla enemmän pop kuin häpeilyn aihe.

Digitalisaatiota ja hoivatyötä käsittelevässä kohtauksessa on koomisen dystopian piirteet. Oi ja ei – kuinka vaikeaa onkaan saada puhua oikean ihmisen kanssa, koska rinnalle on kehitetty paljon älykkäämpiä palveluja!

Tähän aiheeseen tartutaan syystäkin. Meillä on tässä ajassa takuulla tarve käsitellä digimurrosta, joka herättää paljon äly-hoi-älä-jätä-hämmennystä myös niissä, jotka ovat lähtökohtaisesti myötämielisiä uusien digi-innovaatioiden käyttöönotossa. Ehkä juuri niitä uutisia kuunnellessa meille tulee halu kiivetä puuhun. Ihka oikeaan puuhun – ei virtuaalipuuhun, ei 3D-tulosteeseen.

Sata syytä istua puussa tarjosi lukuisia syitä puussa istumiseen – niitä irtoili ja lenteli esityksen aikana kuin syksyllä puista lehtiä. Jotkut singahtivat vauhdikkaammin ohi, eikä niihin sen kummemmin tartuttu, toisia katseltiin pidempään.

Isäs oli kertoo tyttäristä, jotka palavaat vanhaan kotitaloonsa.

Isäs oli vastasi teemaltaan perinteisemmin kesäteatteritarjontaa. Kaksi tytärtä saapuu äidin kuoltua tyhjentämään lapsuudenkotia. Tavaroita pakatessaan he muistelevat lapsuuttaan, jossa isäehdokkaita ravasi alinomaa ja äidin huomio oli miesten viihdyttämisessä – lapset oli kätevämpää jättää mummin huomaan.

Tragikoominen tarina alkoholistiperheestä eteni vauhdikkaasti ja jouhevasti lomittain nykypäivän ja muistojen välillä. Toinen tyttäristä oli osannut irtaantua ajoissa kotoaan, toinen oli jäänyt toistamaan äitinsä mallia. Sisarten kautta todentuu, miten samoista olosuhteista voidaan kasvaa eri suuntiin, tai miten tärkeä on luotettavan aikuisen rooli lasten elämässä – ja miten heikompi voi ponnistaa vahvemmaksi.

Molemmissa näytelmissä esiintynyt Janne Kulosaari onnistuu koomikkona loistavasti ja isoäiti, tuo ahkera leipoja, Ulla Huoviala-Kääpä, on niin ikään tasaisen vakuuttava. Joidenkin näyttelijöiden kohdalla aavistuksen vähempikin esittäminen olisi riittänyt, joskin esitysten tyylilajit kyllä vallan hyvin sallivat kaikenmoisen dramaattisuudenkin. Marko Itkonen vaikuttaa monipuoliselta käsikirjoittajalta, aiemmin olin tutustunut hänen työhönsä Tukkateatterin Griis -esityksessä,

Kesäteatteri, jonka kaikki esitykset ovat loppuunmyytyjä ennen ensi-iltaa on tietenkin hienoa tekijöille, mutta harmi meille katsojille – ja etenkin teille, jotka ette ole lippuanne vielä hankkineet! Toivottavasti tälle esitykselle järjestyy lisää näytöksiä.

Molempien näytelmien käsikirjoitus ja ohjaus: Marko Itkonen

Kuvat: Teatteri-illat| Janne Kulosaari

Rooleissa Mira Flinkman, Lauri Heinonen, Ulla Huoviala-Kääpä, Janne Kulosaari, Katja Sillanpää, Pauliina Syrjälä

Mainokset